Ilveksen naisten jääkiekkojoukkueessa pelaava Helmi Teivaala on mielissään siitä, että hän edelleen pystyy pelaamaan huipputasolla jääkiekkoa. Tämä ei välttämättä olisi mahdollista ilman ammattilaisen johdolla tehtyä kuntoutusoperaatiota.
Helmi pelasi kaudella 2017-18 toista kauttaan Ruotsin SDHL-liigassa tukholmalaisen SDE HF:n riveissä. Harjoituksissa hän satutti pahasti polvensa ja hetken näytti jo pahalta uran jatkumisen kannalta. Polven kuntouttaminen aloitettiin ruotsissa ja leikkauskin oli edessä.
Helmi muisti nuoruutensa juniorivalmentaja Heli Rekimiehen, jonka otteita Ilveksen jalkapallopuolen fysiikkavalmentajana hän olikin seurannut jo pitkään. Helmi soitti Suomeen ja kysyi, auttaisiko Heli häntä kuntouttamaan itsensä takaisin pelikuntoon. Heli luonnollisesti suostui ja ohjeisti Helmiä tekemään tiettyjä toimenpiteitä jo Ruotsin puolella.
Kauden jälkeen Helmi palasi takaisin Suomeen ja yhteistyö Helin kanssa pääsi alkamaan toden teolla. Onnistuneen leikkauksen jäljiltä Helmin lihaksisto oli sellaisessa kunnossa, että aivan kävelemisen ja polven ojentamisen alkeista lähdettiin liikkeelle. Vaikka fysioterapeutti olisi kuinka ammattilainen tahansa, ei hänkään pysty ihmeisiin yksin. Kaiken lähtökohtana on asiakkaan oma halu ja motivaatio. ”Kysyin Helmiltä, että mitä hän haluaa, minkä eteen hän on valmis tekemään työtä. Hän vastasi, että haluaa ennen joulua päästä pelaavaan kokoonpanoon sekä pystyä pelaamaan täysipainoisesti. Halusi myös päästä entistä parempaan kuntoon kuin ennen loukkaantumista”, Heli kertoo.
”Oli hienoa, kun ammattilainen oli antamassa ohjeita ja myös luotti siihen, että tein omalla ajalla harjoitteet kunnolla”, Helmi itse muistelee. ”Varsinkin se, että Heli kertoi, miksi jokin liike tehtiin eli mikä hyöty siitä juuri minulle oli, se motivoi myös tekemään paremmin ja paremmin”, hän vielä jatkaa. ”Helmi on tavoitteellinen kilpaurheilija, jolla itsellään on kova motivaatio päästä kuntoon. Hän kyseli paljon ja halusi tietää miksi jotain liikettä tehtiin. Aina kun tavattiin, huomasi hänen tehneen kotiläksynsä hyvin ja edistymistä oli nähtävissä joka kerta. Hän oli todella sitoutunut viemään projektin loppuun”, Heli kertoo.
Helmin ja Helin tekemä työ kantoi hedelmää ja Helmi pelasi ensimmäisen ottelunsa jo marraskuun lopulla TPS:ää vastaan – hyvin tuloksin. ”Kyllä se tunne oli mahtava, kun huomasi pystyvänsä pelaamaan. Vielä kun onnistui maalinkin tekemään, niin kyllä kaikki maailman murheet olivat siinä kohtaa poissa”, Helmi hehkuttaa. Lopulta pelejä kertyi vyölle 20 pudotuspelit mukaan lukien ja kauden päätteeksi kaulaan ripustettiin hopeiset mitalit.
Helmi jatkaa kuntoutusta edelleen ja haluaakin kiinnittää huomiota ennaltaehkäisevään lihashuoltoon. ”Kyllä nyt tulee kiinnitettyä paljon enemmän huomiota siihen, miten hoitaa lämmittelyn ja jäähdyttelyn harjoitusten jälkeen. Olihan tuo loukkaantuminen sellainen kokemus, ettei sitä toiste halua kokea”, Helmi kertoo. Ehkä onnistuneella kuntoutuksella on tekemistä muutoinkin Helmin tulevaisuuden suunnitelmien kanssa, sillä hän aikoo opiskella itsekin toimintaterapeutiksi ja fysioterapeutiksi. ”Olisihan se hienoa olla itsekin auttamassa jotain urheilijaa pääsemään jälleen kuntoon”, Helmi tuumii.